Kolumni: Mainokset malleineen luovat liikaa ulkonäköpaineita

Photo by Pexels

Lehtien, televisioiden ja muiden medioiden mainokset ovat täynnä vaate- ja kosmetiikkamainoksia, joiden keulakuvana on aina se täydellinen nainen tai mies. Etenkin alusvaatemainoksissa esitellään aina juuri yleisen ihanteen mukainen vartalo. Nainen on pitkä ja laiha. Hänellä on hyvinvoivat hiukset olkapäihin asti tai pidemmät, joko tummat tai vaaleat. Mies puolestaan on maskuliinia täynnä oleva pakkaus, jonka liikkeet ovat seksikkään hitaita ja katseet pitkiä. Hänellä on myös miehekäs vartalo, jossa huomio kiinnittyy treenattuihin vatsalihaksiin.

Osaa ihmisistä nämä eivät tietenkään hetkauta yhtään. Siinä joku söpö poika esittelee vatsalihaksiaan ja mainostaa boksereita, mitäs pieniä. Mutta on myös heitä, joilla herää kysymys: pitäisikö meidän kaikkien näyttää tuolta? Ja etenkin nuoret, jotka muutenkin ovat usein epävarmoja, alkavat surra omaa kehoaan, sillä se ei ole juuri sellainen kuin sen pitäisi olla median muovaaman mallin mukaan. Etenkin kevät on petollista aikaa. Silloin alkaa jokavuotinen kesäkuntoon patistaminen ja uusien bikinimallistojen kauppaaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että ne täydelliset vartalot ottavat paikkansa joka ikiseltä aikakausilehden sivulta sekä valloittavat mainoskatkojen minuutit. Kyllä se voi alkaa helposti ahdistaa, kun täydellisiä ihmisiä tuputetaan joka puolelta.

Kyllähän se tiedetään, että mainokset ovat manipuloituja. Hieman kuvanmuokkausohjelmaa käyttämällä saa jo paljon ihmeitä, tai no tässä tapauksessa, harmeja aikaan. Sitä ei ehkä silti osaa toistaa itselleen, etteivät mallit oikeasti ole tuollaisia. Helposti vain musertaa itsetuntoaan ja aloittaa liikkumisen aivan vääristä syistä ja usein jopa pakon tunteesta.

Myönnän itsekin, että silloin tällöin tulee mietittyä, pitäisikö minun näyttää erilaiselta. Olenko hyväksyttävä näin, vaikka minulla ei olekaan silkinpehmeitä kasvoja tai vaikka en käykään salilla joka viikko. Kyllä sitä yrittää pysyä kriittisenä, kun mainoksia näkee, mutta aina se ei vain onnistu. Varsinkin ala-asteella koin usein huonoa itsetuntoa, kun katsoin omaa itseäni peilistä. Se ei ole se näky mitä pitäisi vihata. 

Keho ei määrää sitä, millainen ihminen on. On ehkä jo klisee sanoa, että ulkokuorella ei ole merkitystä vaan sisimmällä, mutta se on kyllä aivan totta. Helposti voi kuvitella, ettei ole yhtä rakastettava vaikka ei olisikaan langanlaiha. Mutta onko se oikeaa tunnetta, rakastaa vain ihmisen kehoa? Tai olla rakastamatta ulkonäön takia? Ei ole.  Sama koskee myös ihan kaverisuhteita. Voit olla kuinka tahansa mahtava persoona, olit sitten laiha tai lihava. Se ei ratkaise mitään, jos vain itse olet sinut sen kanssa.