Reportaasi: Pelimuseo tarjoaa kaikille mahdollisuuden tutustua uuteen sekä muistella vanhoja

Museon sisäänkäynti houkuttelee kävijöitä kirkkailla väreillä. 

Tampereen museokeskus Vapriikissa sijaitseva Suomen pelimuseo houkuttelee kävijöitä pirteän pinkillä sisäänkäynnillä rakennuksen toisessa kerroksessa. Heti museoon astuttuaan voi huomata, että näyttelyn aihe on kaikenikäisten suuressa suosiossa. Vaikka on arkipäivä ja museo on ollut olemassa jo kaksi vuotta kävijöitä riittää.  

Alkuun tuodaan esille pelimaailman monipuolisuutta. Ensimmäiseen osioon on valittu pelejä todella laaja-alaisesti, sillä esillä on muun muassa liveroolipeli sekä legendaarinen pelihalli. Näistä suosituin on ehdottomasti jälkimmäinen, koska pelihalli on aivan täynnä. Mutta se ei ole mikään ihme, sillä ovathan peliautomaatit olleet monelle suomalaiselle ensimmäinen kosketus digitaalisiin peleihin.  

Pelihallin jälkeen näyttelyssä on etenkin lapsien suosiossa oleva pelimuoto. Paikalla on paljon nuorta väkeä testaamassa menestyneitä mobiilipelejä, kuten suomalaisten ylpeyttä Angry Birdsiä. Nykyajasta siirrytään 80-luvulle, jossa pelikonsolit alkoivat yhdistää ihmisiä, etenkin perheitä. Suurelle seinälle on koottu paljon vanhoja pelikonsoleita. Lapsuudesta minulle tuttuja ovat Gameboy ja Playstation. 

Elämää nähneet pelikonsolit ovat ikään kuin kehystetty seinälle.

Pelikonsoleista päästään tietokoneisiin, mutta edelleen pysytään menneisyydessä. Ensimmäisten ja ehkä hieman kömpelöiden pelien seassa on muun muassa suomalainen peli Trine sekä virtuaalimaailma Habbo. Nämä molemmat ovat minulle erittäin muistorikkaita, sillä etenkin Habbossa tuli aikoinaan vietettyä monia satoja tunteja. Ensimmäisistä peleistä täytyy kuitenkin todeta, että melkoista kehitystä on tapahtunut lähes 40 vuoden aikana.  

Habbo oli todellinen hitti 2000-luvulla. Virtuaalimaailma on edelleen olemassa, mutta kulta-ajat ovat ohitse. 

Museoon on myös rakennettu vanha pelikauppa. Tilasta pystyy aistimaan hyvin 90-luvun tunnelman: esillä on pehmoleluja legendaarisista pelisarjoista, kuten Super Mariosta sekä tietenkin “myytäviä” pelejä eri konsoleille. Playstation 2 -osastolta löytyy taas paljon pelejä lapsuudestani, kuten Spyro ja Rayman.  

Ennen digitaalisuuden ja internetin yleistymistä, kaikki pelit ostettiin kivijalkakaupoista.

Nostalgiasointi jatkuu vielä pelihyllyjen jälkeen. Muutaman askeleen jälkeen kaupalta löytyy Hugo sekä Galilei. Muistan, kun aikoinaan Hugo löytyi kirpputorilta ja Galilei tupsahti muropaketista. Vaikka pelit ovat melko yksinkertaisia, ne olivat todella koukuttavia ja tarjosivat viihdettä useaksi tunniksi. Museoon on myös tuotu jättikokoinen replika Nokian puhelimesta, joka tuo varmasti jokaiselle näppäinpuhelimen omistaneelle matopelin mieleen.  

Kaupan lisäksi näyttelyyn on tehty menneiden vuosikymmenten tyyliin sisustettuja huoneita, josta löytyy vanhoja klassikkopelejä kokeiltavaksi. Putkitelevisioiden nostalginen vinkuna lisää entisestään retrohenkisyyttä. Vaikka tarjolla olevat legendaariset pelit, eivät kuuluneet omaan lapsuuteeni, on huoneissa helppo samaistua entisajan tunnelmaan. Yhdessä huoneista on selvästi joululahjojen avaamisen jälkeinen hetki käynnissä: paketista on kuoriutunut upouusi konsoli, joka on valmiina koeajoon.  

Peliohjaimet ovat yhtä lailla olleet muutoksen tuulessa - harvasta olohuoneesta löytyy enää tällaista.

Näyttely loppuu lautapeleihin, eli siihen mistä pelit ovat alkaneet kehittyä. Tiivistettynä kierros pelimuseossa on silmiä avartava. Usein kun puhutaan pelaamisesta, saatetaan unohtaa pelaamisen monet muodot. Kuka tahansa voi olla pelaaja, vaikka sitä tekisikin vain linja-autossa älypuhelimen avulla. Pelimuseo onkin oiva paikka herättää sisäinen pelaaja henkiin.